Vuorovaikutus – se ikuinen työmaa työyhteisöissä. Vuorovaikutuksen teema nousee esille niin varhaiskasvatuksessa kuin esimerkiksi vakuutusalalla ja tilitoimistoissa. Ihmisten erilaisuus on rikkaus, mutta erilaisuus johtaa myös yhteentörmäyksiin.
Palautteen antaminen on taitolaji, ja vaikka sen tekisi oikein, voi ns. rakentavan / negatiivisen palautteen yhteydessä tulla lunta tupaan. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa kerrotaan, että halutaan suoraa palautetta. Palaute esihenkilön kautta koetaan hyvinkin loukkaavana. Mutta kun kollega rohkaistuu antamaan suoraa palautetta, ollaankin puolustusasemissa, ja palautteen antanut kollega saa ryöpyn niskaansa.
Palaute saatetaan myös antaa liian töksäyttävästi, ja varsinkin herkempi kollega voi kokea tämän loukkaavana – kuten myös esimerkiksi tilanteet, joissa kollega ampuu toisen kollegan esittämän näkökulman tai idean alas esimerkiksi palaverissa. Kun kollegalle annetaan palautetta töksäyttävästä puheesta, hän saattaa kysyä: ”Eikö täällä saa mitään sanoa? Minä vain sanoin, mitä ajattelin!”
Saa kyllä sanoa. Palautteen antamisen tapaa on hyvä miettiä, koska eri ihmiset kokevat palautteen eri tavoilla. Ben Furman on tuonut esille palautteen annon tavan, jossa tuodaan ensin esille myönteinen asia, ja sitten todetaan se asia, jossa on hyvä vähän petrata – ja tässäkin huomio siinä, miten tehdään oikein. Mitä tulee töksäyttävän palautteen tilalle. Mitä toivotaan. Tässä vain yksi esimerkki siitä, miten voidaan pyrkiä siihen, että rakentava palaute annetaan arvostavalla tavalla.
On myös hyvä miettiä, mistä kaikesta antaa palautetta. Onko oikeasti kyse työnteon tavasta, joka on muututtava? Vai onko kyse harmittomasta ja ehkä rikkauttakin tuovasta erilaisuudesta, joka vain ärsyttää? Vai onko se kollega ärsyttävä siksi, että hän muistuttaakin liikaa minua itseäni?
Vuorovaikutuksen ongelmat voivat pahimmillaan jopa lamaannuttaa työnteon, jos työntekijä kokee ahdistusta työyhteisössä tai aika menee negatiivisen vellomiseen, jopa riitelyyn. Siksi vuorovaikutukseen on hyvä paneutua silloinkin, kun mitään akuuttia ei ole havaittavissa.
Oma kokemukseni on, että vuorovaikutuksen pieniä klikkejä löytyy aina, vaikka työnohjausta ei ole tilattu vuorovaikutuksen haasteisiin. Ennaltaehkäisy ja pieniin asioihin tarttuminen on aina halvempaa kuin tulipalojen sammuttaminen.
On myös olennaista miettiä työtä kokonaisuudessaan – mahdollisia työssä ja prosesseissa olevia valuvikoja. Ja varsinkin silloin, jos koko tiimin ilmapiiri vaikuttaa ärtyneeltä tai kyyniseltä. Silloin vuorovaikutuksen haasteet voivat olla enemmänkin oire. Vuorovaikutukseen on silloinkin syytä tarttua, mutta pelkkä oireeseen tarttuminen ei ratkaise tilannetta pysyvästi.
