Organisaatiomuutos – Muutosneuvottelut – Työn uudelleenjärjestely.
Vain muutos on pysyvää, sanotaan. Ja työelämässä muutoksia on paljon. Olen viime aikoina törmännyt organisaatiomuutoksiin ja muutosneuvotteluihin useissa asiakaskontakteissa.
Muutos on lähes aina työhyvinvointia koettelevaa. Erityisesti koettelevaa on muutosneuvottelut. Olen nähnyt sellaisenkin tilanteen, jossa muutosneuvottelut eivät johtaneet yhdenkään työntekijän irtisanomiseen, ja tämä oli tiedossa jo neuvottelujen alussa. Näissäkin neuvotteluissa pelättiin kuitenkin työpaikan menettämistä, ja pelko lähti leviämään tiimissä hallitsemattomasti. Työ tuo melkein aina työntekijälle perusturvaa, taloudellista varmuutta. Pienikin koettu horjuminen voi koetella henkisesti ja tuoda yleistä paniikin tunnelmaa koko työyhteisöön.
Muutoksen jälkeen tulee uusi alku. Eteenpäin on mentävä. Kun työntekijä on saanut muutosneuvottelun jälkeen pitää työpaikkansa, hänen luulisi olevan helpottunut. Mutta niin se ei mene. Ainakin yhden tutkimuksen mukaan irtisanomisiin johtavat muutosneuvottelut voivat olla jopa kovempi pala niille, jotka saivat pitää työnsä. Työn määrä voi kasvaa, työnkuvaan tulla muutoksia. Työnjakoa voidaan joutua hakemaan uudestaan, ja prosessit voivat olla sekaisin. Jäljelle jääneet työntekijät voivat kokea syyllisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät saaneet pitää työpaikkaansa.
Muutostilanteissa on aina voittajia ja häviäjiä. Muutostilanteen kokemuksia on yhtä monta kuin on työntekijöitä. Kun toinen työntekijä luovuttaa, toinen menee innokkaasti ja motivoituneena eteenpäin kohti uutta. Kokemukset eivät ole huonompia tai parempia. Kokemukset ovat erilaisia. Joskus työntekijälle voi olla pahinta se, ettei tapahdu kaivattua muutosta.
Muutoksia on välillä pakko tehdä. Muutos voi parhaimmillaan olla tie parempaan, vaikka muutoksen läpivieminen voi olla raskasta. Sen paremman turvaamiseksi on tärkeää, että muutokseen liittyville tunteille ja ajatuksille annetaan tilaa ja tarvittaessa haetaan tukea tähän esimerkiksi työnohjauksesta. On tärkeää, että uskalletaan pysähtyä, vaikka olisi kova vimma vain mennä eteenpäin.
Jos ajatuksille ja tunteille ei saada tarvittua tilaa, purkautumattomat tunteet ja ajatukset tulevat ulos hallitsemattomasti. Motivaatio voi kärsiä. Syntyy negatiivista puhetta, joka voi lähteä leviämään kuin pandemia. Tähän leviämiseen riittää vain yhden työntekijän paha olo. Viihtyvyys ja työilmapiiri kärsivät. Henkilöstökulut voivat nousta rajustikin, kun työn teho kärsii, sairauslomat ja vaihtuvuus lisääntyvät. Ja silloin ei välttämättä saadakaan kaivattuja säästöjä.
Uusi hyvä alku on siis mahdollista, kunhan kiinnitetään huomio myös muutoksen inhimilliseen puoleen ja maltetaan pysähtyä myös sen äärellä. Silloin saadaan parempaa työhyvinvointia ja hallitaan henkilöstökuluja
