Monesti, kun puhutaan liiasta työkuormituksesta, kuulee sanottavan, että töitä on liikaa. Näin voi myös olla, ja silloin työtä pitäisi vähentää.
Kuitenkin, kun kuuntelee tarinaa tarkemmin, saattaa huomata, että ongelma ei välttämättä olekaan työn määrässä, vaan työn häiriökuorman määrässä. On tärkeää tietää, kummasta on kyse. Jos työn määrää vähennetään kategorisesti, mutta häiriökuorma pysyy, työntekijän kokema kuormitus ei välttämättä vähene.
Mäkitalo ja Launis ovat kirjoittaneet työn häiriökuormituksesta. Työn häiriökuormalla tarkoitetaan kaikkea sitä kuormitusta, joka häiritsee perustehtävän tekemistä. Kuormitus voi olla esimerkiksi keskeytykset, työkalujen, kuten esimerkiksi tietojärjestelmän haasteet. Häiriökuormitusta voi olla myös tiimin ristiriitatilanteet. Häiriökuormaa synnyttää myös epäselvät prosessit ja epäselvät työnjaot.
Häiriökuormitus lisää usein työn määrää. Työtehtävä, jonka tekemisen pitäisi kuluttaa paljon vähemmän aikaa ja resursseja, viekin enemmän aikaa. Työntekijä ei pysty keskittymään olennaiseen, kun joutuu taistelemaan esimerkiksi järjestelmän kanssa. Tehtyyn työtehtävään saattaa syystä tai toisesta joutua palaamaan uudestaan esimerkiksi epäselvissä prosesseissa, ohjeistuksissa.
Ei ole työtä ilman mitään häiriökuormitusta. Mutta kun häiriökuormitusta on liikaa, voimavaroja kuluu niihin. Perustyön tekeminen alkaa kärsiä ja työntekijät alkavat oireilla. Tiimissä voi esimerkiksi olla ärtymystä ja turhautumista tilanteesta, mutta myös muista pikkuasioista. On selvää, että kuormitus aiheuttaa pitkittyessään myös sairauslomien lisääntymistä. Työntekijän motivaatio ja sitoutuminen kärsii, kun syntyy kokemus, että perustehtävän tekeminen häiriintyy liikaa
Liika häiriökuormitus työssä tulee kalliiksi, kun työn teho kärsii ja sairauspäivät lisääntyvät. Esimerkiksi yksi sairauspäivä maksaa eläkeyhtiö Varman laskurin mukaan keskimäärin yli 470 euroa, kun työntekijä ansaitsee kuukaudessa 3000€. Vaihtuvuus lisääntyy myös. Tässä vaiheessa ollaankin kierteessä. Äkilliset poissaolot sekä työntekijöiden vaihtuvuus synnyttävät taas uutta häiriökuormaa työhön, kun perustehtävän sijaan voimavarat menevät tulipalojen sammuttamiseen.
Häiriökuormitus saattaa pitkittyessään normalisoitua osaksi työtä. Esimerkiksi toistuvasti jumittuva järjestelmä tai toistuva tilanne, jossa joutuu paikkaamaan toisen tahon tekemättä jättämää työtä. Työntekijä ja tiimi saattavat kokea, että näiden kanssa pitää vain elää. Kuitenkaan, liian häiriökuormituksen normalisoituminen ei lisää työhyvinvointia eikä vähennä oireilua. Normalisoituminen johtaa siihen, että oireilun syitä voi olla vaikeampi paikantaa.
Kun työyhteisössä esiintyy esimerkiksi suhteettoman paljon turhautumista ja ärtymistä pienistä asioista, on korkea aika pysähtyä näiden äärelle ja lähteä avaamaan laajemminkin työn prosessit ja niiden kulku. Mikä sujui hyvin? Missä kohdassa tuli häiriötekijä tai muu keskeytys? Pienet, mitättömänkin tuntuiset asiat on hyvä kirjata ylös, tehdä näkyväksi. Näin voidaan päästä käsiksi niihin häiriökuormaa synnyttäviin tekijöihin, joihin on tärkeä tarttua.
Häiriökuorma lisääntyy aina muutostilanteissa, kun esimerkiksi vaihdetaan järjestelmästä toiseen, työnjako menee uusiksi, toteutetaan organisaatiomuutosta. Ja puhumattakaan nyt paljon käydyistä muutosneuvotteluista. Muutosjohtaminen vaatii siis valppautta havainnoida häiriökuormitusta, jotta häiriökuorman määrä ei kasvaisi liian isoksi tai pitkittyisi. Muutostilanteissa on tärkeää myös, että löytyy tilaa työntekijöiden ajatuksille ja tunteille.
