Viime päivinä on kerrottu Eduskunnassa tapahtuneista eri häirinnän muodoista, kuten huutaminen ja seksuaalinen häirintä. Eduskunnan häirintätapausten julkitulon yhteydessä on kyseenalaistettu asia mm. kysymällä: miksi vasta nyt kerrotaan tästä? Häirintä on ilmeisesti ollut ongelmana jo pitkään.
Työssä tapahtuva häirintä voi jäädä kertomatta useasta syistä. Työntekijä voi pelätä oman urakehityksensä puolesta. Häirinnän kohde kokee hyvin usein häpeää tilanteesta, ja hän voi olla alisteisessa asemassa suhteessa häirintään syyllistyvään. Työntekijä voi myös pelätä seurauksia, jos vie asiaa eteenpäin. Hän voi myös uskoa toimineensa itse väärin ja myös siksi pelätä puheeksi ottamista.
Tilanteeseen voi myös sokaistua kuin sammakko kuumenevassa vedessä. Olin itse aikoinaan tilanteessa, jossa kokeneempi työntekijä huusi ja tiuski useita kertoja viikossa. Aloin olla jatkuvassa jännitystilassa. Muutuin araksi ja aloitekyvyttömäksi, enkä uskaltanut tarttua oikein mihinkään. Muistan jopa ihmetelleeni omaa muutostani. Olinhan osannut tarttua vaikeisiinkin tilanteisiin aikaisemmissa töissä.
En kuitenkaan tajunnut, että olin häirinnän, epäasiallinen käytöksen kohteena. En tajunnut, että häirintä aiheutti tämän muutoksen minussa. Sein sijaan yritin etsiä keinoja, jotta kollega ei enää huutaisi. Ajattelin, että huuto loppuisi, kunhan vain opin työni kunnolla ja toimin oikein eri tilanteissa. Koin häpeää, kun huutoa tuli. Huuto tapahtui aina muiden ihmisten kuullen, mikä lisäsi häpeän tunnetta. Kollegan käytöstä välillä kommentoitiin ja kuitattiin ”temperamenttisuudella”.
Vasta seitsemän kuukauden päästä toinen kollega puuttui tilanteeseen. Tilanteeseen puuttunut kollega oli alkanut tiedostaa ennen minua, että kyse oli nyt vakavasta ongelmasta. Tämä sai myös minut havahtumaan tilanteeseen. Keräsin rohkeutta, ja otin tilanteen puheeksi.
Kun otin tilanteen puheeksi, minulta kysyttiin: ”Miksi et kertonut aikaisemmin?” Miten häirinnästä voi kertoa, kun ei itsekään tiedosta sitä? Kysymys on myös häirintää kokenutta työntekijää syyllistävä. Työntekijä tekee kuitenkin oikein, kun ottaa asian esille, tapahtui tämä sitten aikaisemmin tai myöhemmin. Kun häirintä tulee työnantajan tietoon, siihen tulee tarttua riippumatta siitä, missä vaiheessa tilanne tulee työnantajan tietoon.
Kun työntekijä tulee kertomaan häirinnästä vasta pidemmän ajan kuluttua, älä siis kysy, miksi hän ei ole kertonut tästä aikaisemmin. Sen sijaan kiitä työntekijää siitä, että hän uskalsi kertoa tilanteesta. Kiitä häntä saamastasi luottamuksesta. Tilanteesta kertominen vaatii työntekijältä aina ylimääräistä rohkeutta ja itsensä kokoamista.
