”Oma kehu haisee”. Ainakin minä opin tämän lauseen hyvin lapsuudessani. Moni asiakkaani on myös todennut, että on vaikea puhua omista saavutuksista, vahvuuksista, onnistumisista, koska itseään ei saisi kehua. Meidät suomalaiset on kasvatettu vaatimattomiksi.
Onnistumisen kokemus on tärkein pystyvyyttä kasvattava tekijä. Ihminen, joka kokee pystyvyyttä, kokee, että hän selviää hänelle asetetuista haasteista. Työssään pystyvyyttä kokevalla on parempi ammatillinen itsetunto. Pystyvyyden kokemus työssä on siis tärkeä työhyvinvointiin vaikuttava tekijä.
Onnistumisen kokemukseen ei kuitenkaan riitä vain se, että tietää onnistuneensa jossain. Työn, jossa on onnistunut, pitäisi myös olla itselle tärkeä, merkityksellinen.
Lisäksi tarvitaan onnistumisen jakamista. Jokainen varmasti tietää, miltä tuntuu, kun on saanut jakaa omaa onnistumistaan ja toinen osapuoli on ollut kannustava. Ja vastaavasti jokainen tietää myös, miltä on tuntunut, kun omaa onnistumista ei ole voinut jakaa tai onnistumista ei ole nähty, vaikka on yrittänyt kertoa siitä.
Kun onnistumista jaetaan, voidaan myös tutkia tarkemmin, mikä siihen vaikutti. Tätä myös teen asiakastyössäni siihen kehitetyllä menetelmällä. Asiakkaalla on mahdollisuus tiedostaa tarkemmin, mikä johti onnistumiseen ja myös jakaa sitä.
Näkisin mielelläni myös sitä, että onnistumisia voitaisiin jakaa ja ehkä myös hieman tutkia systemaattisemminkin esimerkiksi palavereissa, kehityskeskusteluissa, muussa työarjessa. Tämä ei vaadi lisäresursseja, mutta tällä on myönteinen vaikutus työhyvinvointiin, ammatilliseen pystyvyyteen. Tähän onnistumisten jakamiseen annan mielelläni työkaluja ja vinkkejä.
