Liisa on tiimin tiiminsä pitkäaikaisin työntekijä. Liisa on nyt ärsyyntynyt joihinkin työkavereihinsa. Ihmisten työmoraali kun on niin surkea. Töitä ei tehdä kunnolla ja pois jäädään ”saikuttelemaan”, kun nokka vuotaa vähänkin tai jossain mukamas kolottaa. Ja edes kuumetta ei ole, ja silti ollaan poissa! Ja se migreeni. Sehän nyt on koko ajan tekosyynä varsinkin Liisan työkaverilla Saaralla. Saaralla on viime aikoina ollutkin pari migreenipoissaoloa, kun työt olivat kasautuneet.
Jotta migreeni pysyisi aisoissa ja poissaoloja ei enää tulisi, Saara on nyt pitänyt tarkemmin kiinni siitä, että työpäivät eivät veny. Ja vaikka joku työ jäisi kesken. Saaraa kuitenkin kuormittaa se, että Liisalta on tullut parikin kertaa epäsuoraa syyllistävää kommenttia kesken jääneistä töistä. Liisalle on kunnia-asia, että työpöytä on aina puhtaana, kun työpäivä loppuu.
Yhdellä kahvitauolla syntyi keskustelua siitä, mikä on hyväksyttävä syy olla poissa töistä. Saara totesi hieman arkana: ”Silloin, kun ei vain ole työkuntoinen, eihän sitä työkuntoa ja huonoa oloa aina kuumemittarista näe”. Tähän Liisa tokaisi: ”Minä jään pois töistä vasta sitten, kun kuumetta on yli 38 astetta ja en pääse ylös sängystä!” Koko huone hiljeni. Kukaan ei enää sanonut mitään.
Jokainen työntekijä tuo mukanaan omasta menneisyydestään ja kotikasvatuksestaan oman työmoraalinsa, oman suhteensa työntekoon. Nämä erilaiset tavat suhtautua työhön voivat kokea yhteentörmäyksiä työpaikalla. Tilanne voi jopa johtaa epäasialliseen käyttäytymiseen.
Ja jos työntekijä, joka on antanut kaikkensa työhön, muuttaa toimintaansa niin, että vetää tarkemmin rajat, ei ole itsestään selvää, että tätä muutosta pidetään työyhteisössä tervetulleena. Muutos voi pakottaa muitakin miettimään omia toimintatapoja uusiksi, ja tähän voidaan tarvita tukea. Mitä enemmän työntekijät tiedostavat omia ajatusmallejaan ja osaavat miettiä niitä kriittisesti, sitä parempaan lopputulokseen päästään.
Mitä ajatusmalleja sinä tuot mukanasi töihin? Mitä kannattaa jatkaa, mitä kannattaa miettiä uusiksi?
