Ongelmien äärellä vellominen lienee monelle liiankin tuttu ilmiö. Joku asia työssä turhauttaa, ja siitä puhutaan toistuvasti. Ongelmista on hyvä ja tärkeäkin puhua. Mutta kun puhuminen tuottaa enemmän pahaa mieltä ja kuormitusta, se ei enää palvele, kyse on todennäköisesti tilanteesta, jossa ongelmaan on jääty vellomaan.
Mistä vellominen sitten johtuu? Yksi syy voi yllättää. Tilanne voi johtua siitä, että työntekijöillä ei ole ollut aidosti tilaa sanoittaa omia tunteitaan ja ajatuksiaan niin, että he olisivat kokeneet tulleensa kuulluiksi. Esihenkilön syyllistäminen on kuitenkin turhaa, koska lähijohtajilla on usein vain niukasti valtaa, mutta vastuuta on paljon. Vaatimuksia on ylemmältä johdolta ja työntekijöiltä. Puun ja kuoren välissä oleminen on kuormittavaa.
Toinen syy voi olla se, että työntekijöille ei ole syystä tai toisesta kyetty tarjoamaan tietä pois vellomisesta. Työyhteisö ei pysty pääsemään eteenpäin omin avuin, vaan jää jumiin ongelmansa kanssa. Tähän jumitilaan voidaan tarvita ulkopuolista tukea.
Ratkaisukeskeisyys tarjoaa ihmistä kunnioittavan tavan päästä eteenpäin vellomisesta. Ongelmista on lupa puhua, koska kuulluksi tuleminen on tärkeää. On lupa puhua tunteista ja ajatuksista. Mutta sitten lähdetään pohtimaan avoimesti mm. mihin voi itse vaikuttaa vai tulisiko pyrkiä muuttamaan omaa suhtautumista. Ja mitä tämä kaikki vaatii.
On huomioitava, että esimerkiksi liian stressaantunut työntekijä ei välttämättä kykene ottamaan vastaan uutta näkökulmaa, vaikka tahtoa olisi. Silloin tarvitaan enemmän tukea, yksilöllisempää valmennusta, työnohjausta. Ehkä myös muutosta työhön.
Vellomistilanteissa ulkopuolisen toteuttama ratkaisukeskeinen coaching, työnohjaus voi olla isona apuna. Työntekijöiden voi olla helpompi lähteä pohtimaan avoimesti uusia näkökulmia ulkopuolisen henkilön kanssa. Tilanteisiin kannattaa tarttua mahdollisimman ajoissa ja nopeasti.
Kiinnostuitko? Ota yhteyttä, niin kerron enemmän työtavoistani.
