Säännöllisin väliajoin näyttää olevan keskustelua siitä, oikeuttaako lemmikkieläimen kuolema sairauslomaan. Suurella osalla some-kansalla on tästä mielipiteensä: ei oikeuta, vaan poissa ollaan palkatta, jos ollaan poissa.
Lemmikin kuolema, kuten mikään muukaan tapahtuma ei itsessään oikeuta sairauslomaan. Sairauslomaan oikeuttaa tilanne, jossa on todettavissa sairaus. Mutta pelkkä sairauskaan ei oikeuta sairauslomaan. Edellytyksenä on, että sairaus on vienyt työkyvyn. Merkitystä ei ole sillä, onko taustalla ollut joku tapahtuma vai ei.
Voiko sitten lemmikin kuolema aiheuttaa työkyvyttömyyteen johtavan, sairaudeksi luokiteltavan tilan? Mikä tahansa raskas menetys voi aiheuttaa tilapäisen työkyvyttömyyden. Myös lemmikin menehtyminen voi olla niin raskas menetys, että työkyky voi mennä tilapäisesti, ja siihen oikeuttavan sairauden diagnoosin kriteeri voi täyttyä.
”Ennen ei oltu poissa töistä minkään koiran kuoleman takia”, voidaan sanoa. Ennen työelämässä oli enemmän huokoisuutta. Työnteko onnistui helpommin alentuneellakin toimintakyvyllä. Jos työssä ei ole niin paljoa joustoa, ollaan herkemmin tilanteessa, jossa työkyky on alentunut liikaa. Ja silloin joutuu turvautumaan sairauspoissaoloon.
Ehkä lemmikin kuolemakin koetaan keskimäärin raskaampana nykyisin kuin ennen. Ajattelisin, että tämä kertoo jotakin hyvää myös siitä, että lemmikkejä pidetään perheenjäseninä enemmän kuin ennen. Niistä välitetään enemmän, niitä halutaan hoitaa paremmin kuin ennen haluttiin. Perheenjäsenen menetys on aina kova paikka.
Toisaalta, joskus yllättävän pienikin tapahtuma voi johtaa työkyvyttömyyteen. Silloin kyse voi olla myös tilanteesta, jossa työntekijä on ollut jo valmiiksi kuormittavassa tilanteessa syystä tai toisesta. Sitten tulee se yksi tapahtuma lisää, joka katkaisee kamelin selän. Kyse ei siis ole vain tästä yhdestä tapahtumasta, vaan kuormituksen kasaantumisesta.
Perustellut, varsinkin pidemmät ja toistuvat sairauspoissaolot herättävät välillä kollegoissakin tarvetta kyseenalaistaa poissaolon perusteita. On syytä muistaa, että vähänkin pidempi sairauspoissaolo tapahtuu aina lääkärin arvion perusteella, ja taustalla voi olla tilanteita ja sairauksia, joista kollegat eivät edes tiedä. Esihenkilöllä ei ole oikeutta kertoa, vaikka hän tietäisi enemmän työntekijän tilanteesta.
Työkaverin sairauspoissaolon perusteeton kyseenalaistaminen ja kyräily on epäasiallista. Se voi täyttää jopa häirinnän tunnusmerkit, ja voi pahimmillaan vaikeuttaa työntekijän työhön paluuta, toipumista työkykyiseksi.
