Olen ikuinen opiskelija. Kohta alkaa taas uudet opinnot, vaikka en ole saanut edellisiäkään päätökseen. Olenkin saanut useasti palautetta, että kehitän itseäni jatkuvasti.
Mutta mitä kehittyminen, itsensä kehittäminen on? Kehittyminen on tietenkin uuden oppimista, joka voi tapahtua myös opiskelun kautta. Sitä, että oppii uusia menetelmiä, saa uutta näkökulmaa työhönsä. LinkedInissä näkee mm. ilotulitusanimaatioita ja muuta hehkutusta paljon. Mikäs siinä, kun on hehkutuksen aihetta, kun on esimerkiksi saanut opinnot päätökseen tai uuden haastavamman työpaikan.
Ammatillinen kehittyminen ei kuitenkaan ole vain lineaarista nousemista ja jatkuvaa ilotulitusta. Siihen kuuluu myös vastoinkäymisiä, omia virheitä ja mokia, joista tekisi mieli painua maan alle. Mutta sitten voi taas löytyä ilotulituksen aiheitakin ja parempaa itsetuntoa, ehkä jopa parempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Ja ammatillinen itsetunto. Monesti olen kuullut asiakkaiden sanovan: ”minulla on huono itsetunto”, aivan kuin kyse olisi jostakin pysyvästä tilasta. Itsetunto ei onneksi ole mikään staattinen, samana pysyvä tila, vaan se voi vaihdella paljonkin eri elämäntapahtumien aikana. Tätä mm. Ben Furman on tuonut esille. Itsetunto voi lähes romahtaa, kun tapahtuu jotakin raskaampaa. Esimerkiksi työuupumus vaikuttaa kielteisesti ammatilliseen itsetuntoon.
Onneksi itsetunto myös palautuu, kun saa uusia onnistumisen kokemuksia ja tätä kautta kokee uudestaan pystyvyyttä. Monesti voi riittää onnistumisen kokemukset esimerkiksi työssä, vapaa-ajalla. Joskus tilanteisiin tarvitaan ulkopuolista tukea, ammattiapuakin. Varsinkin silloin tarvitaan tukea, jos esimerkiksi aikaisempien kokemusten takia kokee vaikeuksia hakeutua tilanteisiin, joissa onnistumisen kokemuksia voi syntyä.
Olisiko kehittymisen eri näkökulmissa jotakin, mitä olisi hyvä tuoda esiin varsinkin nuorille, työelämän alussa oleville? Voiko yksi syy nuorten työelämän vaikeuksille ja pahoinvoinnille olla jatkuvien ilotulitusten odotukset, odotukset lineaarisesta kehittymisestä ylöspäin? Minkälaista työkulttuuria olemme luomassa? Ruokimmeko me näitä ilotulituksen odotuksia työyhteisössä, sosiaalisessa mediassa?
Miten voimme luoda sellaista ilmapiiriä, jossa jokainen voi oppia ja kehittyä pelkäämättä virheitä?
