Yle julkaisi hiljattain yhdestä selvityksestä kertovan artikkelin. Selvitys kertoi karua kieltä suomalaisesta työhyvinvoinnista. Selvityksessä tuotiin myös esille se, että tunteita ei käsitellä suomalaisilla työpaikoilla. Tunteiden ja ajatusten ääneen sanominen olisi tärkeää, jotta päästäisiin aidosti eteenpäin eri tilanteissa
Monesti ehkä pelätään, että tunteiden ja ajatusten ääneen sanominen johtaa vellomiseen. Itse asiassa tilanne on päinvastoin. Jos tunteille ja ajatuksille ei ole tilaa työpaikalla, syntyy vellomista. Voi syntyä myös epämääräistä pahaa oloa, joka purkautuu siellä, missä tilaa on. Käytännössä esimerkiksi taukotilassa, käytävillä. Pahimmillaan tilanne voi johtaa esimerkiksi epäasialliseen käyttäytymiseen.
Tunteisiin ja ajatuksiin ei ehkä aina osata suhtautua. Kun kerran sanoin ihan asiallisesti ääneen esihenkilölle tilanteesta, joka harmitti, esihenkilö näytti hätääntyvän. Tilanne oli sellainen, johon hän ei myöskään pystynyt vaikuttamaan. Jouduin sitten rauhoittelemaan ja toteamaan, että minä nyt vain sanoin tämän äänen, eikä hänen tarvitse tehdä asialle mitään. Ja että nyt menen jatkamaan töitäni. Olin hyväksynyt, ettei tilannetta voinut muuttaa, mutta halusin vain sanoa ääneen, että tilanne harmitti.
Mitä, jos jokaisen esimerkiksi tunnin tiimipalaverin yhteydessä annettaisiin ensin vaikkapa 10 minuuttia aikaa tuoda esille, jos jokin asia esimerkiksi harmittaa? Tai mikä ilahduttaa? Annettaisiin siis tilaa erilaisille tunteille. Miten tiimin työilmapiiri voisi silloin kehittyä?
Ks. myös: aikaisempi tekstini: Hyvä paha muutos työssä
