”Ei kukaan uupunut työssä aikaisemmin”. Sota-aikanakin ja sotien jälkeen piti vain toimia”
Joskus luen tällaisiakin mielipiteitä, vaikka työuupumus on nykyisin ehkä aikaisempaa tiedostetumpi ongelma. Työuupumus ja työpahoinvointi tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja työnantajalle. Sairauspäivät lisääntyvät. Esimerkiksi yksi sairauspoissaolopäivä maksaa eläkeyhtiö Varman mukaan 476€, kun työntekijä ansaitsee kuukaudessa 3000€. Myös työn tehon laskulla on oma hintalappunsa.
Monesti sanotaan työuupumuksen syntyneen 1970-luvulla. Silloin USA:ssa alettiin puhua burnout-termistä. Huomattiin oireilua hoitajissa, joilla työn paine johti motivaation katoamiseen ja kyynistymiseen. Mutta työuupumuksen kaltaista oireilusta on kirjoitettu aikaisemminkin. Yllättävää kyllä, ainakin Suomessa sotien jälkeen. Ohto Oksala on kirjoittanut jo vuonna 1948 teoksessaan Työn psykologia ”sielullisesta väsymyksestä ”, ”liikarasituksesta” ja ”työhön kyllästymisestä”.
Mistä työuupumus sitten tulee? Kun puhutaan työuupumuksesta, olennaisimmat syyt tulevat tutkimustiedon mukaan työstä, vaikkakin myös uupuneen persoonallisuudella on merkitystä. Monesti puhutaan työn liiasta määrästä, mutta se ei kerro kaikkea. Usein kyse on myös työssä olevasta häiriökuormituksesta tai jopa pelkästään tästä.
Työn häiriökuormituksessa työn perustehtävän tekeminen estyy. Taustalla voi olla esimerkiksi epäselvät tavoitteet, prosessit ja työnjaot. Mikä onkaan kuormittavampaa kuin se, että epäselvien prosessien takia syntyy esimerkiksi tilanteita, joissa joutuu toistuvasti hakemaan toimintatapoja? Tai se, että joutuu sammuttamaan tulipaloja, kun joku työvaihe onkin jäänyt tekemättä esimerkiksi epäselvän prosessin tai työnjaon takia?
Häiriökuormaa syntyy myös työssä tapahtuvista keskeytyksistä, toimimattomista työkaluista, kuten tietojärjestelmät. Myös työssä koettu häirintä eli epäasiallinen käytös on työn häiriökuormaa. Häiriökuormitus voi luonnollisesti syntyä myös siitä, että jollakin kollegalla on jäänyt oma osuus tekemättä syystä tai toisesta.
Kun häiriökuormaa esiintyy, on tartuttava ajoissa niihin liittyviin tekijöihin, jotta työhyvinvointi kohenisi. Yhdessä työpaikassa paneuduttiin kunnolla tietojärjestelmän valuvikoihin. Tilanne alkoi vähitellen näkyvä parempina tuloksina myös työhyvinvointikyselyissä.
Esimerkiksi liikuntasetelit eivät paikkaa toimimattoman tietojärjestelmän tai epäselvien prosessien tuomia ongelmia. Työterveyshuolto ja eläkeyhtiöt tulevat yleensä mukaan vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on kehittynyt pitkälle ja ollaan sammuttamassa tulipaloja.
Monesti työssä pyritään kartoittamaan työhyvinvointia mittaamalla sitä numeroin erilaisten kysymysten avulla. Silloin saadaan kuitenkin tietää vain nykytilanne. Rohkeampaa ja tuloksellisempaa olisi lähteä kysymään työntekijöiltä: mitä sinä toivot työhösi? Vielä parempi, jos työntekijätasokin otettaisiin mukaan esimerkiksi muutoksiin varhaisessa vaiheessa. Silloin syntyy kinkkisessäkin tilanteessa uskoa parempaan tulevaisuuteen, toivoa.
Miten saada työntekijät sitoutumaan työhön ja sen muutoksiin? Miten minimoida työn häiriökuormitus? Miten tarttua ajoissa tilanteisiin, joissa työhyvinvointi on vaarassa? Ota yhteyttä, niin pohditaan yhdessä teille parhaimmat keinot.
