Minulla on työkokemusta useilta aloilta. Aikoinaan tein työtä lastensuojelun parissa, eli vaativaa asiakastyötä. Asiakastyö oli lastensuojelussa palkitsevaa, mutta ajoittain raskasta. Jatkuva työnohjaus oli itsestäänselvyytenä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Osassa sote-alan töistä lainsäädäntö velvoittaa työnantajaa järjestämään työnohjauksen.
Myöhemmin tein työtä vakuutusalalla, korvauspalvelussa. Siellä ei edes puhuttu työnohjauksesta. Vakuutusalallakin asiakaspalvelutyö, joka oli myös palkitsevaa, oli myös välillä hyvinkin kuormittavaa.
Vakuutusala ja lastensuojelu voivat kuulostaa kaukaa haetulta vertaamiselta. Mutta oman kokemukseni perusteella voin todeta, että molemmissa asiakastöissä on tiettyjä samoja piirteitä. Asiakkaille voi joutua tuottamaan pettymystä. Voi joutua kuuntelemaan suuttumista, kun asiat eivät etene niin kuin asiakas oli toivonut. Oikeudellakin voidaan uhata. Olenpa todistanut molemmissa töissä myös uhkauksia työntekijää kohtaan, tilanteita, jotka ovat aiheuttaneet työntekijälle turvattomuuden tunnetta, jopa traumatisoitumista.
Asiakaspalvelussa kuormittavia tilanteita riittää monella muullakin alalla, esimerkiksi kaupan ala, eri alojen puhelinpalvelut, chatit. Asiakaspalvelu voi siis olla raskasta ja kuluttavaa monilla aloilla, vaikka työn puitteet, työolot ovat kunnossa.
Työnohjaus tarjoaa mahdollisuuden purkaa, jäsentää työtä ja tilanteita. Työt eivät silloin pyöri liikaa mielessä vapaa-ajalla, ja palautuminen on parempaa. Työnohjauksen avulla voidaan miettiä, mitä ehkä voi tehdä toisin ja milloin on hyvä pyytää tukea muilta. Työntekijä voi havahtua ajoissa ongelmatilanteeseen. Silloin tilanteen korjaaminen on helpompaa ja halvempaa.
Työnohjaus parantaa tutkitusti työhyvinvointia. Yksi ryhmätyönohjauskerta maksaa saman verran tai jopa vähemmän kuin yhden työntekijän yksi sairauspoissaolopäivä. On selvää, että säännöllisellä, esimerkiksi kuukausittain toteutettavalla työnohjauksella saadaan parempaa työhyvinvointia ja parempaa hallintaa henkilöstökuluihin.
