Työuupumus syntyy pitkittyneestä stressitilanteesta, jossa työn vaatimukset ja työntekijän edellytykset suoriutua työn vaatimuksista eivät kohtaa. Oireena voi olla mm. väsymys, johon normaali vapaa-ajan palautuminen, lomat eivät enää auta. Suhde työhön on voinut muuttua kyyniseksi. Jatkuva stressitila voi tehdä ihmisen ylivirittyneeksi. Tunteiden säätely voi olla haastavaa. Työntekijä voi esimerkiksi menettää malttinsa tai olla itkuinen. Kun työstä suoriutuminen kärsii, ammatillinen itsetunto voi laskea.
Monesti voidaan kysyä: onko tämä nyt oikeasti työuupumusta vai muuta uupumusta? Tietenkin uupumusta voi tulla myös työn ulkopuolella olevista asioista, mutta tämäkään tilanne ei sulje pois sitä, että työ voi olla yhtenä uupumuksen osatekijänä. Tärkeää on paneutua kaikkiin uupumusta aiheuttaviin tekijöihin, olivat ne sitten työssä tai työn ulkopuolella. Olen omassa asiakastyössäni ohjannut myös hakemaan apua työn ulkopuolisiin kuormittaviin tilanteisiin.
Jos kyse on työuupumuksesta, työssä on saatava muutos kuormittaviin tekijöihin. Ainakin kahden haastattelututkimuksen (Bernier, Rikala) perusteella näyttää siltä, että työuupumuksesta toipuneista harvalla työ voi säilyä täysin samana. Tämä on loogista. Et voi palata tilanteeseen, joka uuvutti sinut.
Jos työssä esiintyy paljon häiriökuormitusta, näihin on syytä tarttua, jotta työntekijä pystyy keskittymään perustyöhönsä. Työnkuvaa on myös hyvä tarkistaa, voidaanko sitä muuttaa, jos työntekijä kokee työkuvansa kuormittavana. Mutta jos työn keskeinen sisältö kuormittaa liikaa, ainakaan pysyvä työnkuvan muuttaminen ei välttämättä onnistu, jos työnantajalla ei ole tarjota muuta työntekijälle sopivaa työtä. Jos asiakaspalvelu kuormittaa asiakastyötä tekevää, on epätodennäköistä, että työnkuvaa voidaan vaihtaa niin, että työntekijä pystyy jatkamaan työssään. Silloin uuden työn hakeminen näyttäytyy parhaimpana vaihtoehtona.
Toisin sanoen: työnantajalla on vastuu ja velvollisuus luoda työn puitteet sellaisiksi, ettei työntekijän terveys vaarannu. Työnantaja ei voi kuitenkaan kantaa kaikkea vastuuta työntekijän työhyvinvoinnista. Myös työntekijällä on vastuu pyrkiä itse vaikuttamaan omaan tilanteeseensa hänellä käytettävissä olevilla keinoilla. Esimerkiksi avun hakeminen, uusien vaihtoehtojen etsiminen ovat vastuun ottamista. Aina kannattaa pyrkiä sellaiseen työhön, joka motivoi riittävästi, tuntuu merkitykselliseltä ja joka vastaa omia arvoja.
Akuutin uupumustilanteen lisäksi myös uusien vaihtoehtojen etsimiseen kannattaa hakea apua. Koska työuupumus on voinut viedä ammatillista itsetuntoa, työntekijä ei välttämättä usko omiin mahdollisuuksiinsa, eikä näe omia vahvuuksiaan. Ja silloin näköalat kapenevat; työntekijä ei välttämättä näe kaikkia itselle mahdollisia vaihtoehtoja.
Kun syntyy toivoa siitä, että tulevaisuus on nykyhetkeä valoisampi, tämä vaikuttaa myös esimerkiksi mielialaan jo ennen kuin ollaan siinä paremmassa tulevaisuudessa.
